Uskon syntyminen on prosessi. Tie hengellisesti välinpitämättömästä ihmisestä uskovaksi ihmiseksi sisältää erilaisia vaiheita. Niitä on nimitetty myös armonjärjestykseksi. Joskus tapahtumat suorastaan vyöryvät nopeasti eteenpäin, kun taas monien kohdalla prosessi on hitaampi. Tällä viikolla tutkimme noita vaiheita.

 
Suruttomuus ja Jumalan kutsu
Mitä tarkoittaa suruton? Mitä merkitsee, kun Jumala kutsuu ja miten se tapahtuu? Minkälainen on minun tilanteeni Jumalan edessä?

Etsikkoaika ja Jumalan kutsun hylkääminen
Aikaa, jolloin Jumala etsii ihmistä, nimitämme etsikkoajaksi. Silloin voin löytää uskon. Ihminen voi kuitenkin hylätä Jumalan kutsun. Koska vain Jumalan sana synnyttää uskon, niin käytännössä juuri kieltäytyminen Jumalan sanan kuulemisesta, on etsikkoajan hylkäämistä. Älä tee niin, vaan hakeudu kuulemaan Jumalan sanaa.

Herääminen ja parannus
Joka aamu heräämme unesta. Myös hengellinen herääminen on heräämistä tilasta, jossa emme tiedosta todellisuuttamme Jumalan silmissä. Heräämisessä paljastuu itsellemme väärä elämän suunta ja väärät tekomme. Herääminen on tarkoitettu johtamaan parannukseen ja kääntymykseen Jumalan puoleen.

Usko ja vanhurskauttaminen
Usko on väline, jolla tartutaan uskon kohteeseen. Usko ei ole itse asian olemus. Uskon kohde on Jeesus ja hänen pelastustekonsa ristillä. Usko ei ole uskottelua eikä tiedollista tai älyllistä ponnistelua vaan avautumista Jeesukselle ja sen vastaanottamista, mitä hän on tehnyt puolestamme. Kun näin syntisi tunnustaen avaudut Jeesukselle, Jumala lukee Jeesuksen teon hyväksesi eli vanhurskauttaa sinut.

Uudestisyntyminen, pyhitys ja uskonelämä
Pelastuksen kolme pääkäsitettä ovat vanhurskauttaminen, uudestisyntyminen ja pyhitys. Vanhurskauttamisessa Jumala julistaa syyllisen ihmisen Jeesukseen uskon tähden syyttömäksi. Uudestisyntymisessä uskosta vanhurskautettu saa hengellisen elämän Jumalalta. Pyhitys on hengellistä kasvua, joka ilmenee arkikristillisyydessämme.